"Parisuhde muuttui väkivaltaiseksi. Koin, että ansaitsin sen kaiken, koska olin ollut uskoton."
"Ensimmäisen kerran koin masennusoireita, kun elämässäni ei ollut mitään rakennetta. Olin vain yksin, enkä jaksanut tehdä mitään, mikä aiheutti loputtoman kierteen. Mitä enemmän olin yksin, sitä huonompi fiilis minulle tuli. Olen aina ollut sellainen, että en ole puhunut siitä muille ihmisille, vaan olen vetänyt roolia. Se uuvutti lisää, kun piti esittää, että kaikki oli hyvin.
Runsas juhliminen rasitti yhtä entisistä parisuhteistani ja olin uskoton. Aluksi yritin piilotella sitä, ja valehtelin hänelle kaikesta. Kun asia paljastui, parisuhde muuttui väkivaltaiseksi. En kertonut kenellekään, ja valheen ylläpitäminen pahensi oloa. Koin, että ansaitsin sen kaiken, koska olin ollut uskoton. Ajattelin, että koska olin itse tehnyt paskasti, niin minullekin sai tehdä niin.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että päätin tappaa itseni. Olin jo kävelemässä sillalle, mutta aikeeni estettiin. Koin, että itseni tappaminen olisi kaikille parempi. Koin, ettei minusta ollut kenellekään hyötyä. Olin niin pohjalla, ja kaikki tunteeni purkautuivat pahimmalla mahdollisella tavalla.
Masennus on valitettavan yleistä, joten kehtaan puhua siitä, vaikka häpeän sitä. Väkivaltaisesta suhteesta puhuminen taas pelottaa ja hävettää. Se hävettää, että on antanut fyysisesti heikomman nöyryyttää itseään."