"En koe, että voisin valittaa elämästäni, koska perheeni on terve ja minulla on ystäviä. En kuitenkaan ole täysin tyytyväinen."
"Koulukiusaaminen alkoi yläasteella. Olen aina padonnut asioita sisälleni, enkä kertonut kiusaamisesta kotona kenellekään. Jossain vaiheessa kiusaaminen loppui ja sain vasta aikuisiällä tietää, että isoveljeni olivat käyneet koululla kovistelemassa kiusaajiani. Vaikka kiusaaminen loppui, kouluun meneminen tuntui ahdistavalta. Sain suorittaa yhdeksännen luokan kevään pelkästään tenttimällä. Olen onnellinen, että sain sen mahdollisuuden, koska en olisi kyennyt käymään enää koulussa.
Masennus on kausittaista, mutta koirani sairastelu on tehnyt tilanteesta nyt pahemman. Useimmiten minulla on kuitenkin hyvä olo. Olen myös ilmeisesti hyvä esittämään, koska ihmiset aina luulevat minun olevan todella iloinen persoona. Masennus näkyy passiivisuutena. Silloin en tee samalla tavalla asioita tai lähde käymään missään, vaikka samalla tuntuu, että ei jaksaisi olla vain kotona. Olen myös tunnesyöjä ja huomaan, että heti kun masentaa, haluan herkkuja. Sitten lihominen masentaa lisää.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Minua auttaa jaksamaan koirani ja hevosharrastus. En koe, että voisin valittaa elämästäni, koska perheeni on terve ja minulla on ystäviä. En kuitenkaan ole täysin tyytyväinen. Koulukiusaamisen takia minulta jäi koulut käymättä, koska en kyennyt menemään ryhmätilanteisiin. Nyt haluaisin opiskella itselleni ammatin. Vasta keski-iän lähestyessä tuntuu siltä, että uskaltaisin palata kouluun.
Ihmisillä on kuva, että masentuneet ihmiset olisivat vain hautautuneina koteihinsa, eivätkä kykenisi tekemään yhtään mitään. Se ei ole niin yksiselitteistä. Moni myös häpeää, jos on mielenterveysongelmia, vaikka ei kukaan valitse, että haluanpa nyt olla masentunut. Mielenterveyspalveluiden pitäisi olla saatavilla yhtä helposti kuin muidenkin terveyspalvelujen, jotta ihmiset saisivat apua ajoissa. Ennen kuin tilanne pääsee todella pahaksi."